Oli kaunis lokakuinen ilta ja muumimamma aukaisi tuvan ovet pikku parvekkeelle.
Ilta-aurinko valaisi ruskan väreissä hehkuvia omenapuita ja mamma pysähtyi toviksi ihailemaan näkymää.
Ihan selvästi muumimamma näytti haaveilevan...miettiköhän hän nuoruusvuosiaan kun tapasi papan,
vai haaveiliko mamma talven tulosta, jolloin saisi käpertyä lämpöisen villahuovan alle tulen rätistessä takassa?
"Nuo ruusunlehdet pitäisi siistiä, täytyykin etsiä puutarhasakset hmm..." |
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista